Tommi Kärkkäinen

Valokuvaaja Lappeenranta

Arkisto avautuu: Tästä minä aloitin

Jipot ja kikat
Kuvaajan arki

Mikäpä olisikaan sopivampi aihe blogin ensimmäiselle tekstille kuin ensimmäinen ottamani kuva. Ei siis ensimmäinen koskaan ottamani kuva, vaan se, josta katson matkani valokuvaajana alkaneen. Se, kun vuosia sitten ensimmäistä kertaa suunnittelin valaistuksen tietoisesti itse.

Olin päätynyt lueskelemaan valaisutekniikoista, erityisesti siitä, miten salamaa käytetään. Olin jo tottunut kääntämään kameran päälle asetetun salaman välähdyspään kattoon tai seinään niin, ettei kohdetta valaista suoralla salaman välähdyksellä, vaan seinästä tai katosta heijastuvalla valolla.

Nyt olin kuitenkin ottamassa seuraavaa askelta: salama ei olisikaan kameran päällä vaan jossain muualla. Valitsin kuvattavaksi kohteeksi valkoisen kulhon, jossa oli karkkeja. Asettelin mustan hupparin työtuolilleni taustan ja alustan virkaa toimittamaan, ja kulhon sen päälle. Kamera oli jalustalla, ja salamaa pidin kädessäni kulhon oikealla puolella.

Mutta minulla oli ongelma. Normaalisti salamani oli nököttänyt kameran päällä, josta kamera saa kyllä laukaistua sen. Mutta nyt se oli puolen metrin päässä kamerasta, eikä minulla ollut radiolaukaisinta eikä kameran ja salaman väliin sopivaa kaapelia, jonka avulla kamera olisi voinut ohjata salamaa. Ratkaisin ongelman niin, että pidensin kameran suljinajan sekuntiin. Himmenninaukon vedin puolestaan hyvin pieneksi. Otin koekuvan, ja kameran näytölle tuli pelkkää mustaa. Toisin sanoen mikään ei tuonut valoa kuvattavana olevaan kulhoon. Kaikki oli juuri kuten halusinkin.

Seuraavaksi laukaisin kameran ja valotuksen aukana laukaisin salaman käsin. Kameran ruudulle ilmestyi sivusta valaistu karkkikulho. Jes! Otin vielä monta kuvaa lisää. Vaihtelin salaman paikkaa ja kokeilin eri asetuksia kamerassa ja salamassa. En edes muista mitä kaikkea testailin – en nimittäin ole tullut säästäneeksi kuin ”lopullisen” kuvan. Vielä vuosien jälkeenkin se on minusta varsin onnistunut.

Ja sitä myötä tähän kuvaamisen maailman tulikin sitten hurahdettua. Yhtäkkiä kotiin alkoi ilmestyä kaikenlaista valaisukalustoa. Ja hyvä niin. Nyt on alla jo vankka pohja kuvaamiskokemusta, minkä turvin uskaltaa ottaa vastaan kaikenlaisia kuvauskeikkoja 🙂