Tommi Kärkkäinen

Valokuvaaja Lappeenranta

Artikkelikuva

Uutta kalustoa testaamassa

Kalusto
Omat projektit

Posti kiikutti minulle vähän aikaa sitten uusia työvälineitä. Tarkemmin sanottuna jättimäisen Elinchromin tasovalon, jonka ominaisuuksiin kuuluu erittäin pehmeä valo, vaikka kuvattava olisi hieman kauempanakin. Ja kuinka ollakaan, kun uusia leluja on käytettävissä, sormet suorastaan syyhyävät päästä kokeilemaan niitä 🙂

Varsinaisesti hankin tämän uuden tasovalon tulossa olevaa tuotekuvauskeikkaa varten. Kyseessä on vähän isommat tavarat, joten isohkosta valonlähteestä on silloin apua. Toivottavasti pääsen näyttämään kuvia siltäkin keikalta jo pian.

Uutta kalustoa ei tietenkään voi mennä testaamaan ensimmäistä kertaa asiakkaan maksamaan kuvaukseen. Olisipahan noloa ja epäammattimaista vetää tavarat paketista ja ruveta miettimään ”ömmm… mitenkäs tämä nyt sitten kasataankaan…?” Ei suinkaan, harjoittelu tehdään kuvaajan omalla ajalla ja silloin vieläpä useimmiten pilaan kuvaan omia kuviani. Silloin on nimittäin enemmän vapauksia kokeilla samalla esimerkiksi varsin eriskummallisia väriyhdistelmiä, taustoja ja kuvakulmia ilman että tarvitsee pahoittaa kenenkään toisen mieltä tahallaan omituisesti otetuilla kuvilla.

Tällä kertaa kuitenkin rajoitin kikkailua, sillä tarvitsin itselleni käyttökuvia. Facebookin ”siviiliprofiilini” kuva alkoi olla jo hieman vanha, joten otin uuden kuvan siihen käyttöön:

octabox testi 1

Tämä kuva on valaistu kahdella salamalla. Päävalo tulee oikealta, hieman kohteen takaa. Uutta tasovaloani käytin tällä kertaa täytesalamana. Huomaatko, kuinka kameraa kohti käännetty poski on tummempi kuin päävalon puolella oleva? Tämä puoli on valaistu nimenomaan uudella tasovalolla. Täytevalo ei tee mitään muuta kuin tuo hieman lisävaloa alueelle, joka muuten olisi kokonaan varjossa. Poski ei näkyisi juuri ollenkaan ilman lisävalaistusta. Tähän käyttöön uutukainen sopii näemmä aivan erinomaisesti.

Toisinaan on tarvetta myös kuvalle, jota voi käyttää vähän konservatiivisemmissa asiayhteyksissä. Toisin sanoen kauluspaitaa päälle, enemmän pönötystä, enemmän valoa, kirkkaampi ja positiivisempi yleisilme. Vähän tylsää, mutta monesti tarpeellista. Eikä oikeastaan kovin iso muutos edelliseen nähden: siirsin päävaloa niin, että se valaisee enemmän kasvoja ja vaihdoin asentoa niin että kasvot olivat enemmän kameraa päin. Ja poks, tällaista jälkeä tuli:

Valaisusetuppi pysyi lähes samana, mutta näiden kahden kuvan välillä on melkoinen ero siinä, millainen fiilis kuvasta välittyy. Juuri tällaiset pienet nyanssit ovat se juttu, mikä tekee valokuvaamisesta aivan mahtavaa hommaa!

Ja kameran ”asiakaspuolella” oleminen teki taas kerran hyvää. Nyt on taas tuoreessa muistissa, millaista on hermoilla siitä, millainen ilme kuvaan sattuu tulemaan, tai ylikorostuuko jokin mitättömän pieni ärsyttävä yksityiskohta kuvassa.

Itse asiassa tästä tulikin mieleeni, että huomattavan moni kuvattavistani on sanonut, että valokuvassa oleminen ja varsinkin hymyileminen on jotenkin hankalan tuntuista, ja tuntuu siltä niin kuin esimerkiksi hampaiden näkymistä pitäisi erikseen varoa. Olen vähän miettinyt, että voisin kirjoitella aiheesta blogipostauksen, mutta sitä varten tarvitsisi ottaa jonkin verran kuvia kaikenlaisista ilmeistä. Joten jos haluat ilmoittautua kuvattavaksi, niin otathan yhteyttä – otetaan kuvia TFP-periaatteella: minä saan kuvia blogiini ja sinä saat kuvat myös omaan käyttöösi veloituksetta.