Tommi Kärkkäinen

Valokuvaaja Lappeenranta

Viime lauantai oli mukavan kiireinen päivä. Buukattuna oli kaksikin keikkaa, molemmat luonteeltaan tapahtumakuvauksia. Tapahtumien luonne tosin oli hyvinkin erilainen, ja näiden kuvausten välissä saikin käyttää paljon henkisiä resursseja siihen, että pääsee irroittautumaan edellisen toimeksiannon fiiliksestä ja virittäytymään seuraavaan.

Ensimmäinen kuvaus oli keskellä päivää ja keskellä kaupunkia. Kuvasin mainostoimiston tilauksesta Lakes ry:n Spring Party -tapahtumaa. Paikalla oli kosteasta kelistä huolimatta mukavan paljon ihmisiä, erityisesti lapsiperheitä. Aktiviteetteja oli monenlaisia: hyppelyä korkealle vaijereiden varassa, saippuakuplia, talutusratsastusta, saippuakuplia, kaverikoiria, terapiakukko… mitä ei ollut, sitä ei tarvittu.

Tapahtumassa oli myös live-esiintyjiä. Muun muassa taidekoulu Estradi esitteli taitojaan:

Lopettelin kuvaamisen Potkuhousutrubaduurin esiintymisen aikana. Kannoin tavarani autoon ja etsin paikan missä vaihtaa vaatteet. Farkut ja tavallinen ulkotakki olivat sopivan huomaamaton vaatetus Spring Partyssa, mutta seuraavassa paikassa niistä ei olisi ollut mitään apua joukkoon sulautumisessa. Hautajaisiin piti saada mustaa pukua päälle.

Niin, hautajaisiin. Tulin maininneeksi tästä kuvauksesta ennakoon parille kaverilleni, ja se aiheutti hieman hämmennystä: miksi kukaan haluaisi että hautajaiset kuvataan? Ymmärrän pointin – stereotyyppinen perhealbumiin päätyvä kuva sukujuhlista esittää hymyileviä ihmisiä, joten äkkiseltään surullisimman mahdollisen perhetapahtuman kuvaaminen saattaa tuntua oudolta.

Toisaalta hautajaiset ovat perhetapahtuma siinä missä häät tai ristiäisetkin. Miksipä koko suvun koolle vetävistä juhlista ei olisi kuvia? Kyllä koko elämä, myös sen päättyminen, on niin tärkeä asia, että muistojen tallentaminen on tärkeää. Siunaus- ja muistotilaisuudessa otettujen kuvien katseleminen ja raskaaseen hautajaispäivään liittyvien tunteiden uudelleen eläminen on myös osa surutyötä.

Hautajaiset ovat itsessään erittäin yksityinen tilaisuus, ja sen vuoksi en näytä tässä mitään sellaisia kuvia joista tilaisuuteen osallistuneet henkilöt tai vainaja on tunnistettavissa. Itse asiassa pitäydyn näyttämään ainoastaan kuvan hiekkaristin tekemisestä. Suunnittelin ja sommittelin kuvan valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen kuin pappi aloitti ristin tekemistä, jotta en varmasti menettäisi tätä tärkeää kohtaa siunaustilaisuudesta.

Yksi risti muodostuu arkun kannelle samalla kun toinen valvoo toimitusta seinältä käsin. Samalla kattoikkunasta kajastaa valo. Minulle tämä kuva edustaa ehdottomasti koko päivän parhaimmistoa.

Asiakaskin antoi palautetta ja oli tyytyväinen kuviin. Eikä pelkästään kuviin, vaan myös kuvaamisen hienovaraisuuteen. Se on kai parasta palautetta, mitä hautajaiskuvaaja voi saada.